Tämä on katastrofi

Hei pitkästä aikaa! Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua ja koska olen nykyään normaalia enemmän menossa ja opiskelukin vie melkoisesti vapaa-aikaa, blogin päivitys on hieman jäänyt. Pahoittelut siitä, yritän saada pian päivitykset ajan tasalle! Tähän kirjoitukseen yritän tiivistää nämä ensimmäiset melkein kaksi kuukautta Japanissa ja kerron hieman Kanazawan yliopiston alueesta, asuntolasta ja opiskelusta japanissa. Vastoinkäymisiäkin on toki tullut ja suurimmaksi osaksi niistä on selvitty ja kaikki sujuu ihan hyvin. Facebook tilini hakkeroitiin, joten jouduin lopulta poistamaan sen, minkä vuoksi en pysty enää jakamaan blogiani sitä kautta, mikä varmaan hankaloittaa uusien päivitysten löytämistä. Toivotaan, että mahdollisimman moni silti löytää uudetkin kirjoitukset edes joskus!

Mitään ylitsepääsemätöntä kulttuurishokkia ei itselleni ole oikein tullut, tai en ainakaan ole huomannut. Tietenkin on paljon asioita, joihin ei ole tottunut ja vaikka kulttuurista on opiskellut paljon jo Suomesta käsin ja tiesin etukäteen aika paljon, on aivan eri asia elää siinä kulttuurissa. Yllätyin ehkä eniten siitä, miten nopeasti asiat tuntuivat vain normalisoituvan täällä. Asun ja elän ihan normaalisti, käyn kaupassa, teen ruokaa, käyn yliopistolla ja opiskelen. Ympäristö on samaan aikaan niin erilainen ja kuitenkin jotenkin tuttua, vaikka syksy tuleekin täällä hieman myöhemmin ja on lämpimämpää, syksy on kuitenkin hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Yksi huomattava ero Japanin ja Suomen luonnon välillä ovat luonnonvoimat ja niistä aiheutuvat vaaratilanteet, joihin täällä täytyy eri tavalla valmistautua. Suomessa voi olla aika turvallisin mielin, täällä heti ensimmäisinä päivinä annettiin infotilaisuuksissa tietoa, mitä tulee tehdä maanjäristysten, taifuunien tai lumisateen yllättäessä. Ja taifuunien kanssa olen jo saanut tehdä tuttavuutta kahteen otteeseen, joskin kyseessä oli hyvin vaaraton ja vahinkoa aiheuttamaton myrsky molemmilla kerroilla. Ja tutorini kertoi, että taifuunit eivät ole Kanazawassa tavallisia, vasta viimeaikoina ilmaston muutoksen takia täälläkin on alkanut ilmetä taifuuneita. Yleisesti ottaen Kanazawa on hyvin turvallista aluetta ja pahin uhka on talvella lumi ja kylmyys, joka nyt suomalaisena ei ole haaste eikä mikään, joten uskon, että täältä voi selviytyä kunnialla.

Harmaampi syyspäivä, taustalla Kanazawan yliopisto ja sumun peittämiä vuoria.

Asuntolani on hyvin lähellä yliopistoa ja kävellen matkaa kuluu noin vartin verran. Sakigaken asuntolat ovat kaksikerroksisia rivitaloja, joihin jokaiseen mahtuu kahdeksan opiskelijaa. Omassa asunnossani asuu tällä hetkellä seitsemän muuta opiskelijaa, joista yksi on japanilainen ja loput vaihto-opiskelijoita. Joka asunnossa on ymmärtääkseni ainakin yksi japanilainen opiskelija auttamassa ja neuvomassa vaihto-opiskelijoita. Kämppikseni ovat muuten hyvin eri puolilta maailmaa, kaksi tulee Kiinasta, yksi Koreasta, yksi Espanjasta ja yksi Venäjältä. Lähinnä englannilla siis mennään, osa on sen verran parempia japanissa, että puhuvat sitäkin keskenään melko sujuvasti ja espanjalaisen juuret ovat myös venäjältä, joten he puhuvat venäjää keskenään aika usein.

Asuntola on mielestäni ihan hyvän kokoinen, ongelma on lähinnä keittiö, joka on turhan pieni seitsemälle hengelle. Tästä syystä en kovin usein kokkaa, koska on vaikea löytää tilaa, kun kaikki tahtovat tehdä ruokaa yhtä aikaa. Helpommalla pääsee ostamalla jotain valmista ja helppoa ja syömällä koulun ruokalassa. Lähinnä viikonloppuisin yritän tehdä itse sen verran isomman erän, että riittää viikollekin. Meillä on jokaisella oma huone, joka on hyvä, niin saa omaakin rauhaa. Soluasuminen ei ole itselle se miellyttävin asumismuoto, mutta tässä tilanteessa on kyllä kiva, että on muitakin samassa talossa, eikä tarvitse yksin miettiä ja pärjätä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä täällä nyt yhden vuoden selviää. Huoneet ovat myös hyvin tilavia, vaatekomero on iso, tosin hyllytilaa vaatteille voisi olla edes hieman, sillä komerossa on vain henkaripaikkoja. Huoneisiin kuuluu myös sänky, petivaatteet, kirjahylly, kirjoituspöytä ja tuoli. Eli hyvin tulee toimeen. Sänky ei ole ehkä mukavimmasta päästä ja patja on melko kova ja tyyny muistuttaa lähinnä isoa hernepussia, mutta ei se nukkumista ole vielä haitannut. Tyyny tuntuu itse asiassa niskan kannalta ehkä paremmalta kuin normaalit pehmeämmät tyynyt, joihin Suomessa on tottunut.

Sakigaken opiskelija-asuntola.

Hieman vankilaltahan tämä vähän näyttää, mutta alue on todella viihtyisää ja rauhallista ja asunnotkin sisältä mukavamman näköisiä.

Asuntolan eteinen ja keittiö, ihan mukava asuntola, moderni, mutta perinteinen japanilaisuuskin näkyy muun muassaeteisen ja kylpyhuoneen liukuovissa.

Oma huoneenikin on melkein yhtä tilava kuin koko Jyväskylän asuntoni, no ei ihan, ja ihan viihtyisä.

Opiskelu on sujunut myös alkuun ihan hyvin. Kurssien valinta ja muu oli toki alkuun hankalaa, kun kaikki nettisivustot olivat uusia ja vaativat opettelua, mutta aiheesta järjestettiin opastustilaisuuksia ja ohjeet auttoivat oppimaan järjestelmän pian. Isoin ongelma on kurssille hakijoiden määrät, jotka ovat valtavia. Jos kurssille huolitaan 20 opiskelijaa ja sinne ilmoittautuu 50, niin aika hyvä tuuri saa olla, kun arvotaan ketä päästetään kurssille ja ketä ei. Sillä se hoidetaan arpomalla. Ei siis ole väliä, miten ajoissa ilmoittautuu, joku viimetingassa ilmoittautunut voi silti potkia ulos kurssilta. Tämän takia en esimerkiksi saanut Teekulttuuria käsittelevää kurssia, joka oli yksi syy hakea juuri Kanazawaan opiskelemaan. Onneksi pääsin toiselle hieman vastaavalle kurssille, joka käsittelee Ohi-keramiikkaa, johon kuuluu erityisesti teeseremoniakeramiikka. Kurssin ensimmäisellä tunnilla pääsimme tutustumaan teeseremoniaan ja loppu kurssi tutustumme keramiikkaan ja pääsemme itse tekemään teekulhoja kyseisellä menetelmällä. Joten en ole hurjan pettynyt teekurssin menetykseen enää, sillä tämä keramiikkakurssi on läheistä aihepiiriä ja sopii paremmin taidehistorian pääaineeseeni.

Kanazawan Yliopiston Kakuma-kampus.

Pääsääntöisesti opiskelen Kanazawassa KUSEP A ohjelmassa Japanin kieltä ja kulttuuria, minkä takia suurin osa kursseista ovat japanin kielen opiskelua. Minulla on joka viikko japaninkielen tunteja, kaikki muut päivät kielioppia ja torstaisin kanjien, eli kiinalaisperäisten kirjoitusmerkkien, opiskelua. Alussa teimme tasokokeen, jolla japaninopiskelun taso katsottiin ja olen itse hyvin aloittelijatasolla, sillä koe oli haastava ja Suomen japaninkursseista on jo vuoden verran aikaa. Kielioppi on pitkälti ollut sellaista, jonka osaan valmiiksi, mutta se on ehkä ollut hyvä kerrata ja palauttaa mieleen. Ja alkukurssit ovat siksi olleet helppoja, mikä on hyvä kun kaikki on muuten uutta, että edes oppitunnit ovat alkuun helppoja eivätkä turhan haastavia. Kanji-kurssin suhteen päädyin 2 tasolle, suurin osa japaninkielen luokkatovereistani ovat 1 tasolla, ja koen itse, että 1 taso olisi ollut itselle turhan helppo, mutta 2 taso taas tuntuu hivenen liian haastavalta. Lisäksi japanin kieliopin tunneilla meitä opetetaan englanniksi, kanjitunneilla opettaja puhuu vain japania, mikä tekee opiskelusta vielä haastavampaa. Hyvin pitkälti kanjien opiskelu jää omalle vapaa-ajalle ja tunneilla ei juuri opeteta, vaan testataan, mitä jo osataan.

Japaninkielen oppitunti ja ohjeet esitelmän pitämiseen, jossa meidän piti japaniksi esitellä kotikaupunkejamme. Oli mielenkiintoista nähdä kaupunkiesitelmiä eri puolelta maailmaa!

Japaninkielen opiskelua omasta huoneesta käsin.

Omatoimista kanjien opiskelua, en opi ikinä piirtämään näitä ulkomuistista!

Japanin kielen opintojen lisäksi pitää suorittaa tietty määrä valinnaisia kulttuuriin liittyviä kursseja. Kokeilin alkuun monia, osalta jouduin pois liian opiskelijamäärän takia, osa taas vaati parempaa japaninkielen osaamista, minkä takia voin ottaa kursseja vasta kevätkaudella, kun olen kehittänyt kielitaitoani paremmaksi. Ohi-keramiikkakurssin lisäksi sain valittua syyslukukaudelle vielä Japanin lakia ja yhteiskuntaa käsittelevän kurssin. Laista ja sellaisesta nyt en mitään ymmärrä, mutta kurssilla käsiteltävät aiheet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja kurssilla oli tilaa, joten jäin sille. Haastavinta on ollut se, että kurssilla on pitänyt tutkia oman maan lakia ja selittää yhteisesti kaikille englanniksi, ja en tosiaan juuri ymmärrä edes suomeksi mitään, mitä olen lukenut aiheista, joten sen selittäminen englanniksi on jokseenkin vaivalloista. Mutta kurssi on muuten kiinnostava ja ilmapiiri hyvä, eikä mitenkään painostava ja vaativa. opettaja on todella ystävällinen ja sillä kurssilla on huomannut englannin kielen kehittymisen, ymmärrän vaikeista aiheista huolimatta aika paljon ja kykenen jotenkin ymmärrettävästi selittämään asioita. 

Maisemakuvaa kauppareissulta. Rakastan tätä bambumetsän peitossa kohoilevien vuorien maisemaa, Kanazawan yliopiston alue on kaunis ja ihanan rauhallinen. Pieni miinus on se, että kunnollinen ruokakauppa on sen verran pitkän kävelymatkan päässä, että siellä ei ihan noin vain käväistä.

Kaunis syksyinen päivä samaiselta kauppareissulta ja kauniita japanilaisia asuinrakennuksia.