Herraskaisen näköistä

Jotenkin aika ja jaksaminen ei ole riittänyt blogin päivittämiseen, mutta yritän saada taas kirjoitettua, ettei tämä jäisi taas puolitiehen. Ajan tasalle tätä nyt ei saada varmaan ikinä, mutta yritetään. Tässä osiossa kerron Kanazawasta ja esittelen paikkoja ja nähtävyyksiä, joissa olen käynyt. Nyt kun olen asunut täällä jo neljä kuukautta, kulkeminen julkisilla ja muutenkin luonnistuu ihan tuskattomasti. Yliopistolta bussiyhteydet ovat hieman kehnon puoleiset, kovin aikaisin tai myöhään ei mene busseja ja pitää aina vähän katsoa, millä pääsee ja miten pitkälle. Loppujen lopuksi bussilla kulkeminen on kuitenkin helppoa, kännykästä reittihaun kautta näkee milloin busseja kulkee, bussiin mentäessä ainakin yleensä mennään sisään keskiovista, ei edestä kuten Suomessa. Ovella otetaan automaatista numerolappu, jossa on pysäkin numero, mikä jätetään poistuttaessa maksun kera. Bussin edessä on taulu, jossa on pysäkkien numerot ja hinta, mikä pitää maksaa poistuttaessa. Sitten vain lähtiessä tiputetaan lappu ja rahat lokeroon. joku fiksumpi olisi tähän mennessä jo selvittänyt bussikortin hommaamista, mutta en ole jaksanut stressata sellaista itse. Bussipysäkit myös ainakin täällä kuulutetaan myös englanniksi, mikä oli alkuun hyvä, vaikka japanistakin sen verran ymmärsi, mutta sai ainakin varmistuksen, että jää oikealla pysäkillä pois. Itse pystyn sen verran lukemaan kanjeja, että tiedän mihin bussiin mennä, mutta niissä lukee kyllä vielä ihan englanniksikin, ainakin yliopistolle ja Kanazawan asemalle menevissä busseissa. 

Bussireitin varrella yliopistolta asemalle on helposti heti kaksi Kanazawan tunnetuinta nähtävyyttä, bussipysäkkikin on niiden nimellä, joten siinä on helppo osata jäädä pois. Kenrokuenin puutarha on yksi Japanin kolmesta kauneimmasta maisemapuutarhoista, toiset kaksi ovat Mitossa sijaitseva Kairakuen ja Okayamassa sijaitseva Korakuen. Puutarha sijaitsee Kanazawan linnan läheisyydessä ja oli linnanherran yksityispuutarha. Kenrokuen on valtava puutarha, kävimme puutarhassa ja linnalla ensimmäisen kerran lokakuun alussa, kun meille järjestettiin kaupunkikierros jolla pääsimme tutustumaan nähtävyyksiin. Oli tosi hyvä, että pääsi yhdessä oppaan kanssa kiertämään kaupunkia, se pienensi kynnystä lähteä itsekseen myöhemmin tutkimaan kaupunkia. Emme kuitenkaan kiertäneet kuin pienen alueen puutarhasta, oli todella kuuma päivä ja ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. 

Kenrokuenin varmasti tunnetuin kohde on Kotoji kivilyhty, joka on usein jokaisessa puutarhaa esittävässä kuvassa.

Kenrokuen lokakuussa

Kenrokuen marraskuussa

Japanin syksyn väriloistoa

Kanazawan linna taas kuului Maeda suvulle, joka hallitsi Kanazawassa sengoku-kaudelta meiji-kaudelle. Suuri osa linnasta tosin tuhoutui tulipalossa 1881 ja on uudelleen rakennettu näyttämään samalta, mitä ennen tulipaloa. Joitain vanhempia osia on kuitenkin säilynyt, kuten vaikka Ishikawa portti, joka on rakennettu 1788. Linna-alue on valtava ja rakennuksia on useita, korkeita muurien päällä seisovia hohtavan valkoisia rakennuksia koristeellisine kattoineen. Pidän todella paljon japanilaisesta perinteisestä arkkitehtuurista ja japanilaiset linnat ovat todella kauniita. On upeaa asua kaupungissa, jossa niin paljon historiaa on säilytetty ja mielestäni on hienoa, että rakennuksia on rakennettu uudelleen tuhoutuneiden tilalle ja korjattu ja saatu ne säilymään tähän päivään asti. Vaikka se jo melkein arkipäivää onkin, linna on edelleen todella vaikuttava näky, vaikka sen ohi kulkeekin bussilla useita kertoja. Linnan sisätiloissa ei kauheasti nähtävää ole, vain yhteen rakennuksen osaan pääsi käymään myös sisällä. Muutamaa museoesinettä vitriinissä lukuun ottamatta siellä ei juuri ollut nähtävää, mutta se jo oli kiinnostavaa nähdä sisältä käsin linnaa, miten se on rakennettu. Ja itselleni Kanazawan linna oli siksikin upea kokemus, että olen paljon katsonut kuvia Japanin eri linnoista, ja tuntui niin epätodelliselta yhtäkkiä nähdä sellainen oikeissa mittasuhteissa edessä, kävellä linnan pihalla, kulkea läpi porteista, katsoa ulos linnan tornin ikkunasta. 

Myöhemmin toisella opaskierroksella kävimme Kanazawan linnan toisella puolella olevassa pienemmässä Gyokusen’ inmaru puutarhassa, joka perustettiin linnan yhteyteen vuonna 1634 ja oppaan mukaan oli linnanherran vaimon puutarha. Kenrokuenin ja Gyokusenin välillä on valtava ero, siinä missä Kenrokuen on valtava maisemapuutarha, joka muodostuu pienistä kokonaisuuksista, Gyokusen on pieni ja vaatimaton, sen näkee kokonaisuudessaan yhdellä silmäyksellä, eikä sen läpi kiertämisessä kestänyt montaa minuuttia. Kumpikin teki omalla tavallaan suuren vaikutuksen, sillä vaatimattomuudessaan Gyokosen’ inmaru puutarha oli kaunis kokonaistaideteos, jossa näkyy japanilainen vaatimattomuuden estetiikka. Kenrokuenista kaikessa komeudessaan on hyvin vaikea saada kokonaiskuvaa, sillä puutarha on valtava ja muodostuu selkeistä pienistä erillisistä osista. 

Gyokusen' inmaru puutarha lokakuussa